Viikinkien sodan jumalan katupartiot ja Väinämöinen

Jo on aikoihin eletty, kun Viikinkien sodan jumalan katupartiot (”Soldiers of Odin”) ovat ilmaantuneet Suomen kaduille. Sodan jumala Odin on myyttinen taruolento, jota palvottiin Skandinaviassa 700 -1000-luvuilla. On kiintoisaa, että ”Valkoinen Suomi” tunnuksella on liikkeellä skandinaavisesta mytologiasta idolinsa esille kaivanut joukko, josta valtamedia näyttää kohisevan viikko tolkulla. Reilut tuhat vuotta sitten Skandinaviassa vaikuttaneet joukkiot liikkuivat ympäriinsä ryöstöretkillään veneillään ja mm Suomen sisävesireittejä pitkin syvälle nykyisen Venäjän alueelle ja Konstantinopoliin saakka.

Suomesta nämä joukot ryöstivät ihmisiä ja myivät heitä orjiksi slaaveille ja muille eteläisimmille kansoille. Novgorodin Tasavallan vanhoista tuohikirjoituksista on löytynyt henkilörekisterejä, joiden joukosta löytyvät ensimmäiset tiedot kantaisistäni Holopaisista. Holop on venäjää ja tarkoittaa kotiorjaa.

Valtaansa laajentamaan Novgorodin tasavallan alueelle pystyttäneet Ruotsin vallan ”Lemetti kirjuri” kirjoitti ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa esi-isäni Säämingin kirkkopitäjän kirjoihin. Näin meistä Venäjälle myytyjen kotiorjien jälkeläisistä tuli täysivaltaisia suurvalta Ruotsin kansalaisia.

Joudun toteamaan suoraan, että sympatiani ei riitä tuolle Viikinkien sodan jumalan nimeen vannoville itsensä ja median ylentämille. Heidän idoleidensa valtapyrkimykset ovat toki muuttaneet 1300 – 1000 vuotta sitten maailmaa. Slaavien keskuudessa viikinkejä kutsuttiin ”Rus”-nimellä. Heidän johtajastaan Rurikista tuli Novgorodin Tasavallan johtaja, josta suuri Venäjän maa on saanut nimensä ja historian saatossa monikansallisena valtiomuodostelmana versonut runsaan 1000 vuoden kuluessa. Näin oikeasti viikingit ovat osallistuneet monikansallisten vallan rakenteiden mm ensimmäisen kaupunkitasavallan ”Novgorodin Tasavallan” rakentamiseen. Vuosina 1475 – 1917 Venäjällä hallitsivat tsaarit, mutta ”meitä keisarit eivät enää hoivaa”, kuten tunnetussa laulussa sanotaan. Näin ajat muuttuvat vuosisatojen ja tuhansien kuluessa. Myytit ja mytologiat elävät ja näyttävät nousevan uudestaan henkiin pyytämättä ja yllättäin.

Näkökulma, mistä Odinin sotilaiden reinkarnaatio maailmaa tarkastelee, on kansoja – heikommassa asemassa olevia – alistava, omaan ylemmyyteensä uskova, kuten 1930-luvun saksalaiset esikuvansa. Oikeasti kuitenkin aina ovat kansat sekoittuneet. Aina on ollut kansainvaelluksia.

Aina on Euraasian mantereella itään suuntautuneille valloittajille käynyt heikosti. Suurvalta Ruotsia rakentanut Kaarle XII hävisi Venäjälle Pultavan taistelussa Ukrainassa 1709. Pietari I valloitti Nevan suun ja sinne Inkerin suomaisten maille alkoi pystyttää Venäjän pääkaupunkia, joka tunnetaan nykyään 5 miljoonan asukkaan Pietarina.

Suomen sukuiset kansat ovat sekoittuneet muiden Venäjän alueen kansojen kanssa ja Odinin sotilaat 1300 vuotta sitten ovat antaneet tuohon kansojen sulatusuuniin oman pienen ripauksensa. Parhaiten suomen kieli ja kulttuuri on säilynyt Suomen Nimellä. Kiitos ja kunnia siitä kuuluu Pietarin hallitsijoiden myötämielisyydelle 1860-luvulla, kun sallivat Suomen kielen aseman nousun viralliseksi kieleksi Ruotsin kielen rinnalle. Siitä alkoi poliittinen heräämisemme, itsenäistymisemme ja oman valtiomme rakentaminen. Kaikki tietävät, että prosessi oli tuskallinen, mutta se on kannatellut tänne saakka ja pitänyt kiinni ainutlaatuisesta kulttuuristamme.

Elias Lönnrot lähti 1828 kiertelemään salomaita Suomessa, Vienan Karjalassa ja muillakin lähialueillamme tallentaen lukutaidottoman rahvaan perimätiedon ja myyttiset tarinat Väinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä ja Marjatasta. Kansalliseepoksemme siitä syntyi ja versoi paljon muuta, suomalainen kirjakieli ja kirjallisuus. Runot ja loitsut olivat levällään laajalla alueella Suomea, Karjalaa ja Vienan Karjalaa. Vuonna 2015 Karjalan Sivistysseura julkaisi ensimmäistä kertaa Kalevalan vienalaisten runolaulajien alkukielellä Vienan karjalaksi. Ostin teoksen Uhtualla (Kalevalassa). Sitä on hauska lukea, kun ymmärtää, mutta ei aivan. Lapsuus palaa mieleen, kun oppikoulun aikainen vuokraemäntäni oli karjalainen nykyrajan takaa. Kulttuurierot ja yhtäläisyydet juurtuivat kasvavan nuoren mielen rakennuspuiksi ja tunnejäljiksi. Näin Väinämöisen mytologia on osa sieluani, jolle sodan jumala Odinin mytologia on vierasta.

Haluan, että nykysukupolvi tutustuu omaan kansalliseen mytologiaamme. Sieltä tunnistamme paremmin juuremme, esi-isiemme ja äitiemme suuren kertomuksen joka on kulkenut vuosituhansia sukupolvelta toiselle. Sitä kertomusta ovat jatkaneet kymmenet kansan kirjailijat Venäjän Karjalassa ja Suomen salomailla. Tarinat ovat siirtyneet kertojiensa mukana kaupunkeihin kertoen maidemme teollistumisesta ja elämänmuutoksesta suurissa mullistuksissa viimeisen 180 vuoden aikana. Kalevala täytti nimittäin viime vuonna 180 vuotta.

Lönnrot teki suurimman osan matkoistaan jalkaisin, kävelemällä. Oli hän välillä hevoskyydissäkin ja ylitti vesistöjä veneillä.

Vienan Karjalassa on tehty viimeisinä vuosikymmeninä mittava työ kalevalaisen kyläkulttuurin säilyttämiseksi ja runoperinteen uudempien kerrosten tallentamiseksi. Suomalaisille tuo ainutlaatuinen työ on haihtumassa historian tuntemattomiin arkistoihin, ellemme palauta sitä porukalla mieleemme ja saa aikaan kulttuurista ilmapiiriä, jossa perinnettämme – ja ”vaka vanhan Väinämöisen” viisautta – rauhan ja sillan rakentajina arvostetaan.  Paikkarin Torppaa pidetään yllä museona pitkälle talkoovoimin, kun rikas Suomi priorisoi oudolla esi-isiämme väheksyvällä tavalla kulttuurisia arvojamme. Niinpä korjaamista olisi – asenteissamme ja arvoissamme!

Päätin siksi ryhtyä kokoamaan kulttuurista ja terveysliikunnasta pitävää porukkaa viestijoukkueeksi. Joukkue kuljettaa kävellen viestin Paikkarin torpalta Sammatista Lahteen 5.-16.6.2016 VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin. Jatkamme Lahdesta kävellen Kalevalaan, jossa olemme perillä 7. elokuuta luovuttamassa viestin VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressilta Etnokulttuurikeskus Kalevalalle tervehdyksenä ja kiitoksena siitä, mitä siellä on kulttuuriperintömme tallentamiseksi tehty.

Ne, joille asia tuntuu sydämen asialta, ovat tervetulleita mukaan. Kävely parantaa kuntoa, korjaa unihäiriöitä, edistää terveyttä, toimintakykyä ja pitkää ikää. Lisä tietoja kahden kuukauden Kalevala-kävely tapahtumasta löytyy nettisivultamme via-kalevala.com

Antti Holopainen
Vasemmistoliitto Lahti
Ehdolla aluevaaleissa

Vuodesta 2011 alkaen eläkkeellä oleva Järvenpään sosiaalisairaalan entinen ylilääkäri. Työurasta viimeiset 25 vuotta paihdekuntoutuspalvelujen kehittäjänä Joensuussa, Helsingissä ja Järvenpäässä. Sitä ennen työterveyshuollossa, terveyskeskus- ja A-klinikkatyössä. Eläkkeläisaikana Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry:n puheenjohtajana. Jatkanut eläkeläisen pienessä määrin konsultaatiopalvelujen tuottamista päihde- ja mielenterveysongelmaisten työkyky- ja kuntoutusarvioita tehden sekä konsultoivana päihdelääkärinä mm Helsingin ja Lahden kaupungeille sekä Mänstälän kunnalle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu