Viikinkien sodan jumalan katupartiot ja Väinämöinen
Jo on aikoihin eletty, kun Viikinkien sodan jumalan katupartiot (”Soldiers of Odin”) ovat ilmaantuneet Suomen kaduille. Sodan jumala Odin on myyttinen taruolento, jota palvottiin Skandinaviassa 700 -1000-luvuilla. On kiintoisaa, että ”Valkoinen Suomi” tunnuksella on liikkeellä skandinaavisesta mytologiasta idolinsa esille kaivanut joukko, josta valtamedia näyttää kohisevan viikko tolkulla. Reilut tuhat vuotta sitten Skandinaviassa vaikuttaneet joukkiot liikkuivat ympäriinsä ryöstöretkillään veneillään ja mm Suomen sisävesireittejä pitkin syvälle nykyisen Venäjän alueelle ja Konstantinopoliin saakka.
Suomesta nämä joukot ryöstivät ihmisiä ja myivät heitä orjiksi slaaveille ja muille eteläisimmille kansoille. Novgorodin Tasavallan vanhoista tuohikirjoituksista on löytynyt henkilörekisterejä, joiden joukosta löytyvät ensimmäiset tiedot kantaisistäni Holopaisista. Holop on venäjää ja tarkoittaa kotiorjaa.
Valtaansa laajentamaan Novgorodin tasavallan alueelle pystyttäneet Ruotsin vallan ”Lemetti kirjuri” kirjoitti ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa esi-isäni Säämingin kirkkopitäjän kirjoihin. Näin meistä Venäjälle myytyjen kotiorjien jälkeläisistä tuli täysivaltaisia suurvalta Ruotsin kansalaisia.
Joudun toteamaan suoraan, että sympatiani ei riitä tuolle Viikinkien sodan jumalan nimeen vannoville itsensä ja median ylentämille. Heidän idoleidensa valtapyrkimykset ovat toki muuttaneet 1300 – 1000 vuotta sitten maailmaa. Slaavien keskuudessa viikinkejä kutsuttiin ”Rus”-nimellä. Heidän johtajastaan Rurikista tuli Novgorodin Tasavallan johtaja, josta suuri Venäjän maa on saanut nimensä ja historian saatossa monikansallisena valtiomuodostelmana versonut runsaan 1000 vuoden kuluessa. Näin oikeasti viikingit ovat osallistuneet monikansallisten vallan rakenteiden mm ensimmäisen kaupunkitasavallan ”Novgorodin Tasavallan” rakentamiseen. Vuosina 1475 – 1917 Venäjällä hallitsivat tsaarit, mutta ”meitä keisarit eivät enää hoivaa”, kuten tunnetussa laulussa sanotaan. Näin ajat muuttuvat vuosisatojen ja tuhansien kuluessa. Myytit ja mytologiat elävät ja näyttävät nousevan uudestaan henkiin pyytämättä ja yllättäin.
Näkökulma, mistä Odinin sotilaiden reinkarnaatio maailmaa tarkastelee, on kansoja – heikommassa asemassa olevia – alistava, omaan ylemmyyteensä uskova, kuten 1930-luvun saksalaiset esikuvansa. Oikeasti kuitenkin aina ovat kansat sekoittuneet. Aina on ollut kansainvaelluksia.
Aina on Euraasian mantereella itään suuntautuneille valloittajille käynyt heikosti. Suurvalta Ruotsia rakentanut Kaarle XII hävisi Venäjälle Pultavan taistelussa Ukrainassa 1709. Pietari I valloitti Nevan suun ja sinne Inkerin suomaisten maille alkoi pystyttää Venäjän pääkaupunkia, joka tunnetaan nykyään 5 miljoonan asukkaan Pietarina.
Suomen sukuiset kansat ovat sekoittuneet muiden Venäjän alueen kansojen kanssa ja Odinin sotilaat 1300 vuotta sitten ovat antaneet tuohon kansojen sulatusuuniin oman pienen ripauksensa. Parhaiten suomen kieli ja kulttuuri on säilynyt Suomen Nimellä. Kiitos ja kunnia siitä kuuluu Pietarin hallitsijoiden myötämielisyydelle 1860-luvulla, kun sallivat Suomen kielen aseman nousun viralliseksi kieleksi Ruotsin kielen rinnalle. Siitä alkoi poliittinen heräämisemme, itsenäistymisemme ja oman valtiomme rakentaminen. Kaikki tietävät, että prosessi oli tuskallinen, mutta se on kannatellut tänne saakka ja pitänyt kiinni ainutlaatuisesta kulttuuristamme.
Elias Lönnrot lähti 1828 kiertelemään salomaita Suomessa, Vienan Karjalassa ja muillakin lähialueillamme tallentaen lukutaidottoman rahvaan perimätiedon ja myyttiset tarinat Väinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä ja Marjatasta. Kansalliseepoksemme siitä syntyi ja versoi paljon muuta, suomalainen kirjakieli ja kirjallisuus. Runot ja loitsut olivat levällään laajalla alueella Suomea, Karjalaa ja Vienan Karjalaa. Vuonna 2015 Karjalan Sivistysseura julkaisi ensimmäistä kertaa Kalevalan vienalaisten runolaulajien alkukielellä Vienan karjalaksi. Ostin teoksen Uhtualla (Kalevalassa). Sitä on hauska lukea, kun ymmärtää, mutta ei aivan. Lapsuus palaa mieleen, kun oppikoulun aikainen vuokraemäntäni oli karjalainen nykyrajan takaa. Kulttuurierot ja yhtäläisyydet juurtuivat kasvavan nuoren mielen rakennuspuiksi ja tunnejäljiksi. Näin Väinämöisen mytologia on osa sieluani, jolle sodan jumala Odinin mytologia on vierasta.
Haluan, että nykysukupolvi tutustuu omaan kansalliseen mytologiaamme. Sieltä tunnistamme paremmin juuremme, esi-isiemme ja äitiemme suuren kertomuksen joka on kulkenut vuosituhansia sukupolvelta toiselle. Sitä kertomusta ovat jatkaneet kymmenet kansan kirjailijat Venäjän Karjalassa ja Suomen salomailla. Tarinat ovat siirtyneet kertojiensa mukana kaupunkeihin kertoen maidemme teollistumisesta ja elämänmuutoksesta suurissa mullistuksissa viimeisen 180 vuoden aikana. Kalevala täytti nimittäin viime vuonna 180 vuotta.
Lönnrot teki suurimman osan matkoistaan jalkaisin, kävelemällä. Oli hän välillä hevoskyydissäkin ja ylitti vesistöjä veneillä.
Vienan Karjalassa on tehty viimeisinä vuosikymmeninä mittava työ kalevalaisen kyläkulttuurin säilyttämiseksi ja runoperinteen uudempien kerrosten tallentamiseksi. Suomalaisille tuo ainutlaatuinen työ on haihtumassa historian tuntemattomiin arkistoihin, ellemme palauta sitä porukalla mieleemme ja saa aikaan kulttuurista ilmapiiriä, jossa perinnettämme – ja ”vaka vanhan Väinämöisen” viisautta – rauhan ja sillan rakentajina arvostetaan. Paikkarin Torppaa pidetään yllä museona pitkälle talkoovoimin, kun rikas Suomi priorisoi oudolla esi-isiämme väheksyvällä tavalla kulttuurisia arvojamme. Niinpä korjaamista olisi – asenteissamme ja arvoissamme!
Päätin siksi ryhtyä kokoamaan kulttuurista ja terveysliikunnasta pitävää porukkaa viestijoukkueeksi. Joukkue kuljettaa kävellen viestin Paikkarin torpalta Sammatista Lahteen 5.-16.6.2016 VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin. Jatkamme Lahdesta kävellen Kalevalaan, jossa olemme perillä 7. elokuuta luovuttamassa viestin VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressilta Etnokulttuurikeskus Kalevalalle tervehdyksenä ja kiitoksena siitä, mitä siellä on kulttuuriperintömme tallentamiseksi tehty.
Ne, joille asia tuntuu sydämen asialta, ovat tervetulleita mukaan. Kävely parantaa kuntoa, korjaa unihäiriöitä, edistää terveyttä, toimintakykyä ja pitkää ikää. Lisä tietoja kahden kuukauden Kalevala-kävely tapahtumasta löytyy nettisivultamme via-kalevala.com
Taidanpa tulla mukaan. Ropo viittaa venäjän kielen lakaisemista tarkoittavaan sanaan, alkuperäinen merkitys on myöhempien aikojen taksvärkki, eli torpparin pakkotyö (ymmärtääkseni viljanjyvät lakaistiin lattialta).
Ilmoita asiaton viesti
On aika erikoista, että Odin mielletään kirjoituksessa vain sodan jumalaksi, vaikka toki hän oli sitäkin. Mutta ennen kaikkea jumalten kuningas ja myös viisaudenjumala.
En sikäli oikein näe mielekästä yhteyttä Odinin ja näiden partiopoikien välillä. Kunhan keksivät jotain siistiltä kuulostavaa, ei siitä tarvitse mitään logiikkaa yrittää etsiä. Ei anneta heidän tahrata skandinaavista tai germaanista kansantarustoa yhtään sen enempää kuin suomalaistakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalais-ugrilainen kävelytapahtuma on hieno homma. Oman kansan historian tunteminen on myös hyvä asia.
– Siksipä olisi hyvä myöntää, että karjalaiset heimosotilaat kävivät viikinkien rinnalla ryöstöretkillä lännessä Upsalaa myöten ja pohjoisessa Varangin vuonolla saakka. Karjalan historia on hyvin verinen ja sotaisa – mytologia (tarut) on sitten toinen juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno marssihan se on, kannattaa huikkasta asiasta virolle, lähin sukukansa kun ovat niin kulttuurillisesti, kielellisesti kuin geneettisesti. Viron entinen presitetti Lennart Meri joka teki paljon selvitystyötä ”vesilinnunkansasta” kirjoitti vanhimpien Kalevalaisten kansanrunouden olevan jostain Mustanmeren ja Volganmurkan väliltä jota nykyään pidetään Itämeren-Suomamaisten alkuperänä (ei siis suoraan Volgan mutkasta). Mutta kun tänne pohjoiseen ”tulimme” törmäsimme Balteihin ja Saamelaisten esi-isiin. Saamelaisten esi-isät on puolestaan saapuivat iberian seudulta ja olivat sukua kadonneliile Pikteille ja Dogger Landilaisille. Niin ihmeellistä se on kuinka eri lähtökohdista olemme, suomessa kansakin jakautuu geeneiltään vielä kahteen ryhmään sen mukaan onko saapunut Kangaksen kautta vai Suomenlahden yli ja onko enemmän germaanista vai slaavilaista vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Käy, perkele, käskettäissä,
Jouvu jouvuteltaessa,
Lennä päätönnä kanana,
Siipi puolla siuvottele,
Tule kalman karvallissa
Outtajasi oville,
Ikävöijän istumille,
Tie siellä tuhoa työtä,
Kaa kalman karvallista!
Ilmoita asiaton viesti
Tuumin, pohdin ja laitoin aivoni ajattelemaan että josa perustettaisiin toiset katupartioryhmät valvomaan että ”Odinin Sotilaat” (Soldiers of Odin) pysyvät ruodussa ja asiallisena, vaikka sitten ”Kalevan Pojat” -ryhmä, vai seuraako siitä sitten uusi tappelu Väinölän (Kalevala) ja Päivölän (Pohjola) välille…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Pääsääntöisesti aina kun näitä katupartioita on mihin vaan ilmennyt niin jotain ikävää on lähtenyt käyntiin. Mielenkiintoista seurata erään hallituspuolueen kärvistelyä asiassa. Kuuluisin konklaavi taitaa olla ollut SA-kodinturvajoukot , joista kasvoi järjestö , jonka nimi on hyytävä ikuisesti. Hypätään yli vuosi 1918 mutta lapualaisaika sai sairaat ilmenemismuotonsa huipentuen presidentin kyyditykseen ja Mäntsälän riehumiseen. Järki voitti.
Minulla on mökki täällä Hauhon reitin varrella. Viikingit kulkivat täällä mutta niinpä kävi että Tuuloksen miehet takoivat kettingin joka laskettiin virran pinnan alle ja Viikinkien tappiot olivat kovat. Niistä mainitaan Gotlannissa olevassa riimukirjoituksessakin. Puukon ja kirveenterien takojana olisin kyllä sen pajan halunnut nähdä. Kettingin takominen käsipelillä ei nykyvehkeilläkään ole itujippien hommaa.
Katuvahdit menkööt koteihinsa lukemaan Korkeajännitystä vaikka tavaamalla jos muuten ei suju.
Ilmoita asiaton viesti
Kronikoissa ja saagoissa kerrotaan Itämeren-Suomalaisten 300 laivastosta joka pääasiassa pyrki hävittämään Novgorogia. Yhdessä veneessä olisi hyvinkinmahtunut 15-21 hengen miehistö soutamaan joten Hämäläisiä ja Virolaisia miehiä olisi ollut liikkeellä enintään n. 6300 henkeä sotimassa ja ryöstelemässä. Toisinaan kuulin joskus radiosta että Suomen kansanperinteessä kerrotaan laivasta jonka perä ui hangossa ja keula yltti Tornioon, mutta luultavasti mitasuhteet on luultavasti liioteltuja jostain kämäsestä purkista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tästä tekstistä. Kulttuuri on muistamista,historiaa. Tämä juttu oli jatkumoa esi-isiemme viisaitten leirinuotioilla kertomalle.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi mielenkiintoista tietää montako näitä Odinin sotureita oikein Suomessa on kun heistä valtakunnantasolla näin paljon pelätään? Olisiko 100 000 vai enemmän?
Ilmoita asiaton viesti
Entäs nämä Taharrush gamae -partiot. ”Hyökkää ja raiskaa valkoinen nainen, käytä häntä niin kuin tahdot.” Vasuri-Holopaista tämä ei hetkauta, koska olisi aatetta vastaan. Täytyy jopa mennä oikein kauas historiaan, jotta voi muuttaa mustan valkoiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Odinin sotureita olisi tarvittu Kölnissä uudenvuodenaattona.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismaalaisesta identiteetistä kohkaaminen on vaarallista, koska se tuo meille näitä germaaniseen kansanluonteeseen juurtuneita synkempiä piirteitä. Kalevalahan korostaa enemmänkin ”tietämistä” kuin sotimista…
Ilmoita asiaton viesti
Odin (vastine Wotanille yleisemmässä germaanisessa mytologiassa), ei ollut sodan jumala ainakaan merkityksessä taistelujen jumala, mitä tehtävää toimitti ukkosen jumala aasa Thor, Keskimaan ja ihmiskunnan puolustaja. ”Odinin sotilaiden” pitäisi mennä skandinaavisen mytologian alkeiskurssille. Uuspakanallisen aasa ja vaaniuskonnon (Islannissa ja Tanskassa uskonnollinen yhdyskunta) näkökannalta heidän väitteensä saattaisi olla suorastaan jumaltenpilkkaa.
Odin olikin ensimmäinen aasajumalista, maailman luoja (sukeltajamyytin mukaisesti yhdessä Loki-jättijumalan kanssa) ja jumalten hallitsija omine samanistisine piirteineen, mutta myös luopunut toisesta silmästään juodakseen viisauden lähteestä ja tullut hirtettyjen jumalaksi, koska oli hirttäytynyt Yggdrasil-maailmanpuuhun ja riippunut hirressä yhdeksän päivää ja yötä saadakseen teollaan viisautta ja keksi riimukirjoituksen – hän on siis kuolleista herännyt sivistyksen jumala, jota suomalaisten Väinämöinen muistuttaa.Skandinaavisia jumalsukuja oli kaksi, oli aasojen lisäksi vaaneja (Freyr ja Freyja) hedelmällisyyteen liittyneinä. Tämä on Eddaan säilytetty näkemys. Näyttää blogistikin antavan jossakin määrin ”väärän todistuksen” Odinista.
1200-kuvun jo kristittyjen muistiinmerkitsemissä islantilaisissa legendaarisissa muinaissaagoissa aasat selitettiin Aasianmaan asukkaiksi ja Odin heidän hallitsijakseen.
Kalevalassa Lönnrot (pakanuutta vierovana luterilaisena) alensi Väinämöisen luojasta pelkäksi kansanperinteeseen perustumattoman Ilmattaren avustajan roolin kalevalaisessa luomiskertomuksessa (myös (seppo) Ilmarisen alensi hän sankariksi taivaanjumalan asemasta). Väinämöinen on vedenhaltija, ve’en emo(i)nen kuvattuna miehen hahmoon, joka on Odinin kaltainen (myös Orfeuksen kaltainen kanteleineen). Ilman Odinia ihmiskunta olisi jäänyt sivistyksettä. Thor vastaa balttien Perkunasta eli suomalaisittain Perkelettä (itäslaavien Perunia, suomen Pirua).
Kristinusko antoi väheksyvän sävyn noille jumalille. Ukko saattaa ollakin vain kiertoilmaus Perkeleelle, suomalaisten sodanjumalalle eli taistelujen jumalalle tai ukkosen jumalalle, joita sekä balttilainen ja itäslaavilainen (Nestorin Kronikan mukaan) sodanjumalatkin olivat
Ilmoita asiaton viesti
Kehut hyvälle mutta torut huonolle vesilinnunkansan perinne, tarusto ja runo tietämykselle. Lönrutth ei ollut ensimmäinen joka kuvaili esim Väinämöistä ja Ilmarista sankereina vaan tähän viittaavia kansanrunoja löytyy SKVR:n arkistosta. Tälläisiin on johtanut jumalien ja henkilöiden sekoittuminen samoin kuin historian tapahtumien ja mytologian kerrosten sekoittuminen, tai sitten runon laulajat ovat syyllistyneet samaan kuin Lönnruth.
Tärkeimpiä vanhankansan jumalia ovatkin olleet
– Meren jumala = Ahti, Äijö (alkujaan germaaninen Ægir)
– Tulen jumala = Tuuri, Tharapita (alkujaan rauta meteoriitti)
– Seppä jumala = Ilmarinen, Ilma (alkujaan saamen Inmar)
– Ukkosen jumala = perkele, Bajan (alkujaan Slaavilainen Perkunas)
– Ukkosen jumala = Ilma-Uku, Tiirmes (alkujaan saamen Dierpmis)
– Hedelmällisyyden jumala = Taivas (alkujaan baltilainen Deivas/Teiwaz)
– Hedelmällisyyden jumala = Sampasa Pellervoinen, Pellon Pekko
– Oluen jumala = Osma, Humala, Osmotar
– Metsän jumala = Tapio, Tellervo, Mielikki
– Muinainen merihirviö = Meri-Tursas, Iku-Turso
– Kiesuksen jumala = Pohu, yli-Ukko (kristinuskon Jumala, Pogu)
– Jomola, Jumala = Jomali (Vienan Bjermien kultainen nainen)
Myyttisiä sankareita
– Kaleva, Kave, Kalervo
– Kullervo
– Untamo, Unto
– Kaukomieli
– Ahti, Haahti, Saarelainen
– Altus (Aude, Audur)
– Kuura
– Niera
– Tiera Nieranpoika
– Kirmukarmu
– Lyylikki, lylyjen seppä
– (joku) väinämöinen*, vene seppä
– Seppo Ilmarinen, rauta seppä
– Kihovauhkonen
– Soini
– Lemminkäinen
– Kalevipoeg (Kalevanpoika)
*viitaten asuinpaikkaan
Myyttinen Shamaani/jumala
– Väinämöinen, Salmelainen, Suvantolainen
– Antero Vipunen, Anteerus
– Louhi, Iro, Akka
(Ylen artikkelissa Anna-Leena siikola kuvaa Väinämöistä: ”Väinämöinen oli Karjalassa tietäjä iän ikuinen. Savossa hän oli vedenhaltija ja Pohjanmaalla sotasankari”)
Maailmanpylväs joka kannatti napatähteä (taivaannaulaa) lohikäärmeen tähdistön Thubania
– Sammas (pylväs), Sampo (esine, raudan kappale), Sampi (kala), Tammi (maailmanpuu)
Ilmoita asiaton viesti
Ainakaan minä en väittänyt Lönnrotia ensimmäiseksi Kalevalan hahmojen esittäjäksi, ellei tarkoiteta hänen kokonaan luomia hahmoja, joista tulin maininneeksi Ilmattaren Lönnrotin Uuteen Kalevalaan muokkaamassa omassa maailmansyntytarinassa, jossa yhdistellään kansanrunoista poimittuja ja Lönnrotin lainoja muista mytologioista, erittäinkin intialaisperäisestä. Tästähän uskontotieteilijät kuten Juha Pentikäinen on muistuttanut teoksessaan Kalevalan maailma. Kalevalan monet hahmot ovat olleet vanhastaan tunnettuja. Väinämöisen ja Ilmarisen sankareiksi esittäminen liittyy pyrkimykseen poistaa heiltä esikristillinen uskonnollinen konteksti.
On tosiasia, että runonkerääjät ja myös Lönnrot olivat kristittyjä ja kristittyjen asenteet sisäistäneitä, ja myös runonlaulajat olivat kristittyjä, paitsi jotkut luterilaisia, suurin osa vanhauskoisia ortodokseja, sellaisten pakanuuteenkin asti ulottuvien perinteiden säilyttäjiä, joista he eivät voineet paljonkaan ymmärtää. Sitä mukaa kuin alueet, joilla kansanrunoja esitetiin, tulivat kristityiksi, tapahtui tämä vähittäin ja kristinuskoa ja kristillistä mytologiaa sekoittui myös runoihin, sillä vaikkakin olisi haluttu säilyttää sisältöä, kyky ymmärtää tyrehtyi. Kalevalan maailma kyllä tunnettiin 1600-luvulla ja ainakin 1700-luvulla, joskin 1600-luvun alussa kirkolliset piirit paheksuivat sitä pakanallisena.
Jo Mikael Agricola esittää runomuodossa Daavidin Tshalttarin esipuheessa seuraavan jumalluettelon – hänen kannaltaan epäjumalien luettelon – vuodelta 1551. Luettelon kaikki jumalat jolleivat nyt mitkään olleet jumalia antiikin kulttuurin mielessä, vaan haltijoita, vaikkakin luettelossa on mainittu jumalina sellaisia, jotka eivät ole edes haltijoita, ja lisäksi jotkut ovat peräisin kristittyjen kuvitelmista, joten olisi suotavaa, että mahdollisuuksien mukaan tutkittaisiin esitettyjä asioita enemmän kuin on tutkittu.
Suomenuskonnon eri muodot ovat olleet lapsenkengissä Suomenssa, kun taas skandinavian maissa, eritoten Islannissa ja Tanskassa, aasa- ja vaani-uskontoa on kehitelty (rekonstruoitu).
Alla oleva Agricolan teksti on vaikeatulkintainen, koska siinä muinaisuskoa on katseltu kirkollisten silmälasien lävitse kuten vielä 1600-luvun alussa. Selvästikin suomalainen (hämäläinen ja karjalainen) jumalmaailma näyttää hahmotetun kreikkalaisen ja roomalaisen, siis antiikin polyteistisen eli monijumalaisuuden kaavan mukaan (vaikkakaan tuskin se vastasi suomalaista muinaisuskoa). Kaikista mytologioista, myös skandinaavisessa ja jopa irlantilaisessa voi olla pulmana eristää kristinuskon pitkäaikainen vaikutus, joka joissakin säyneissä tekstitoisinnoissa on korostuneempi kuin toisissa.
Agricolan luettelo alkaa
Epeiumalat monet tesse, muinen palveltin caucan ia lesse.
Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset.
Tapio Metzest Pydhyxet soi ia Achti wedhest Caloia toi.
Äinemöinen wirdhet tacoi, Rachkoi Cuun mustaxi iacoi.
Lieckiö Rohot iwret ia puudh hallitzi ia sencaltaiset mwdh.
Ilmarinen Rauhan ia ilman tei ia Matkamiehet edheswei.
Turisas annoi Woiton Sodhast, Cratti murhen piti Tavarast.
Tontu Honen menon hallitzi, quin Piru monda willitzi.
Capeet mös heilde Cuun söit, Calevanpoiat Nijttut ia mwdh löit.
Waan Carialaisten Nämet olit, Epeiumalat quin he rucolit.
Rongoteus Ruista annoi, Pellonpecko Ohran casvon soi.
Wirancannos Cauran caitzi, mutoin oltin Caurast paitzi.
Egres hernet Pawudh Naurit loi, Caalit Linat ia Hamput edhestoi.
Köndös Huchtat ia Pellot teki, quin heiden Epeuskons näki.
Ia quin Kevekylvö kylvettin, silloin ukon Malia iootijn.
Sihen haetin ukon wacka, nin ioopui Pica ette Acka.
Sijtte palio Häpie sielle techtin, quin seke cwltin ette nechtin.
Quin Rauni Ukon Naini härsky, ialosti Wkoi Pohiasti pärsky.
Se sis annoi Ilman ia Wdhen Tulon, Käkri se liseis Carian casvon.
Hijsi Metzeleist soi woiton, Wedhen Eme wei Calat wercon.
Nyrckes Oravat annoi Metzast, Hittavanin toi Ienexet Pensast.
Eikö se Cansa wimmattu ole, ioca neite wsko ia rucoile.
Sihen Piru ia Sundi weti heite, Ette he cumarsit ia wskoit neite.
Coolludhen hautijn Rooka wietin, ioissa walitin parghutin ia idketin.
Menningeiset mös heiden Wffrins sait, coska Lesket hoolit ia nait.
Palveltin mös palio mwta, Kivet Cannot Tädhet ia Cwta.
Nin mös esken Pavin Opin ala, cumartin iulkisest ia sala.
Epelughuiset Loondocappalet, Iumalan Sias quin Pyhydhet.
Quin oli Tulda wette ia mulda, Oxi ia Puita ia Coolutten Luita.
Sola Muna Rohot ia Lihat, pidhit HERRAN Palvelus Siat.
Woico iocu ne caiki yleslukia, ioista se Ioucko itzens tukia.
Waan elken nyt cumarco kenge, quin Ise Poica ia Pyhe henge.
ja kirjoitusasua modernisoiden:
Epäjumalia monia tässä, muinoin palveltiin kaukana ja läsnä.
Näitä kumarsivat hämäläiset, sekä miehet että naiset.
Tapio metsästä pyydykset soi, ja Ahti vedestä kaloja toi.
Väinämöinen virret takoi, Rahko kuun mustaksi jakoi.
Liekkiö rohdot, juuret ja puut hallitsi ja senkaltaiset muut.
Ilmarinen rauhan ja ilman toi ja matkamiehet perille vei.
Tursas antoi voiton sodassa, Kratti huolen piti tavarasta.
Tonttu huoneen menon hallitsi, kuin Piru monta villitsi.
Kapeet myös heiltä kuun söivät, Kalevanpojat niityt ja muut loivat.
Vaan karjalaisten nämä olivat, epäjumalat joita he rukoilivat.
Rongoteus ruista antoi, Pellonpekko ohran kasvun soi.
Vironkannas kauran kaitsi, muutoin oltiin kaurasta paitsi.
Äkräs herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi.
Köndös huuhdat ja pellot teki, kun heidän epäuskonsa näki.
Ja kun kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin ukon vakka, niin juopui piika että akka.
Sitten paljon häpeällistä siellä tehtiin, kun sekä kuultiin että nähtiin.
Kun Rauni Ukon nainen härski, jalosti Ukon pohjasta pärski.
Se siis antoi ilman ja veden tulon, Kekri se lisäsi karjan kasvun.
Hiisi metsäläisistä soi voiton, veden emo vei kalat verkkoon.
Nyrckes oravat antoi metsästä, Hittavan toi jänikset pensaasta.
Eikö se kansa vimmattu ole joka näitä uskoo ja rukoilee.
Siihen piru ja synti veti heitä, että he kumarsivat ja uskoivat näitä.
Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, joissa valitettiin, parkuttiin ja itkettiin.
Menninkäiset myös heidän uhrinsa saivat, koska leskiä hoivasivat ja naivat.
Palveltiin myös paljon muuta, kiviä, kantoja, tähtiä ja kuuta.
Niin myös äsken paavin opin alaa, kumarrettiin julkisesti ja salaa.
Epälukuiset luontokappaleet, Jumalan sijassa kuin pyhyydet.
Kun oli tulta, vettä ja multaa, oksia ja puita ja kuolleitten luita.
Suolat, munat, rohdot ja lihat, pitivät HERRAN palvelus-sijat.
Voiko joku ne kaikki edes lukea, joista se joukko haki itselleen tukea.
Vaan älköön nyt kumartako kukaan, kuin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Teoriasi siitä että Väinämöinen olisi ”Veen emoinen” ei kanna esim viron kieleen missä hepun nimi on väina-äärne (salmen-asukas), Vanemuine ja Wannemunne. Väinämöisen vanhemmat ovat puolestaan kerätyssä kansan runoudessa äiti Iro, mutta isyydestä tappelee merihirviö Meritursas ja jättiläinen Kaleva. Iro kuitenkin joutuu haluamattaan yhdynnän uhriksi ja synnyttää itkien Väinämöisen, Ilmaeisen ja Joukahaisen äpärä lapasina. Voi kuitenkin hyvin olla että maailmansynty runo on lisätty myöhemmin osaksi runoa jossa Väinö kelluu meressä jo runonlaulajien toimesta, esim SKVR arkistossa on monia runoja jossa pääskynen luo maailman haravoimalla merestä särkyneiden kultamuniensa sirpaleita. Mutta niinkuin Anne-Leena Siikola on esittänyt on olemassa Sankari Väinämöinen, Vedenhaltia Väinämöinen ja Runon Laulaja Väinämöinen.
Itseä kuitenkin kiinnostaa mitä Intialaista Lönnruth on sitten lisännyt Kalevalaan? Tai keksinyt päästään? Esim ilmatarta Lönnruth ei keksinyt vaan lainasi sen esim tulensynnystä kertovasta runosta jonka hän keräsi Kontokista 1837 ”Ilmatar ihava impi, joka vanhin vaimoksista” – SKVR I4 272.
SKVR arkistossa on kaiken kaikkiaan 455 eri versiota maailmansyntyrunosta ja kaikkiaan 85 runoa Väinämöisen syntymästä sekä Iro-neidosta joista yksi kuvaa kuinka pohjolan impi tulee raskaaksi meren selvällä selällä Parka Äijästä:
”Vainomoisen Syndimeste.
Syndy Nejty Pohjalahesta Imbi kylmässa kylässä,
jokei suostun Sulahisin ej mjeltyynä mjehin hyvin
Tekii Nejen mjestä mjelönan
Astu aulloon päälle Selvälle meren selälle
Tuosta Meren Ukko Parkka äijä Tekin teki Neijon tinehesiksi
Työsta täytyi tousta tytyi Tousta paneuh Paneuh
Kandoi kohtua kouvaa Vahten täytyi vaikia
Kolmen kymmenta käsää Ollesteli aikoanssa
Ijästysi Elämäänsä Potkasi Punosen Portin
Vasemmalla Varpaalla Sormella nimittemällä
Tuosta syndyi Väinämöinen Ihte Vanha Väinämöinen
Lähti maita kahtelemaan Ilmoja ihailemaan”
SKVR XII1 2.
Ilmoita asiaton viesti
Väinämöistä sanotaan – kuten mainitsitkin – suvantolaiseksi, mikä on synonyyminen ilmaus kyseisestä nimestä. Kansanrunouden tulkinnassa historiallisen rinnalla olleessa mytologisessa tulkintatavassa Väinämöisestä on ajateltu joko allegorisesti, että hän on veden henkilöitymä, tai mytologisesti vedenhaltija.
Juuri tuoreessa Risto Pulkkisen yleisesityksessä Suomalainen kansanusko on kallistuttu ajattelemaan, että vedenhaltija on alkuaan ollut feminiininen, koska suomalais-ugrilainen maailmankuva on siinä rekonstruoitu mainitussa esityksessä yhdistelmäksi alisesta, ylisestä ja keskisestä maailmasta, joista kolmannen ihmisten maailman haltijat ovat olleet feminiinisiä.
Kansanrunojen kerroksellisuus merkitsee sitä, että runoista on eri aikakausina tai/ja eri paikoissa syntyneitä toisintoja, ja saman runon toisinnoissa voivat esiintyä monet kansanrunouden hahmot – Ilmarinen, Väinämöinen jne. Siis eri hahmot ovat voineet vaihtua toisikseen eri toisinnoissa jne. Kun Lönnrot kokosi valitsemistaan toisinnoista Kalevalan (Vanhana ja Uutena Kalevalana), hän kokosi perinteessä esiintyvien henkilöhahmojen ympärille valitsemansa runotoisinnot. Väinämöinen esiintyy sankariepiikassa sankarina, vedenhaltijana (sukupuoli voi vaihdella, koska se nyt ei ole oleellista) ja runonlaulajana, jolloin runolla tarkoitetaan loitsujen esittämistä – siis shamaanina ja tietäjänä. Ne kuuluvat eri konteksteihin ja eri runonlajeihin.
Maailmansyntyrunot (kuuluvat loitsurunojen joukkoon, kuten raudan tai tulen synty) sisältänevät hyvin erityyppisiä maailmansyntyaihelmia. Mainitsemasi esimerkit Väinämöisen vanhemmista voidaan nähdä toisintona Väinämöisen vanhemmat-teemasta. Eri toisinnot ovat yksinkertaisesti eri ajallisia kerroksia edustavia, kun ne esiintyvät ruoissa. Runonperintö on niin moniaineksinen ja ristiriitainenkin, että se tarjoaisi monenmoista.
Väinämöisen, Ilmarisen, Joukahaisen, Lemminkäisen, Ahti Saarelaisen jne. hahmot ovat esiintyneet kansanruoissa ja näiden toisinnoissa toisinaan sankareina, tosinaan enemmänkin shamaaneina (mikä yhdistää Venäjän ja Länsi-Siperian kansojen samanismiin nuo hahmot).
Kreikkalaisen ja roomalaisen antiikin eeposten ja keskiajan eeposten (Rolandin laulu/Nibelungin laulu) jne. esikuvana olo vaikutti pyrkimykseen tehdä suomalaisille eeppinen runoelma. Yhtä hyvin olisi voitu koota loitsu- tai lyriikkapainoteinen eepos. Eepoksena Lönnrotin eepoksesta tuli loitsueepos, joka tekee siitä ainutlaatuisen eeposten joukossa. Kansanrunoissa olikin eeppisiä kokonaisuuksia, jotka liittyivät Kalevalan päähahmoihin (jotka saattoivat siis vaihtuakin keskenään eri kokonaisuuksien toisinnoissa).
Suomalaisessa kansanrunoudessa on useita maailmansyntytarinoita, jotka ovat toisintoja laajalle levinneistä tarinatyypeistä, kuten sukeltajamyytistä (esiintyy myös skandinaavisena muunnoksena tai liettualaisena) tai munamyytistä. Kolmas on taivaantaonta-myynti, joka on harvinaisempi (mahdollisesti juuri suomalainen), mutta neljäntenä on Suuri tammi (ajatus maailmasta puuna) sekä lisäksi on joitakin muita. Runo, jossa Väinämöinen kelluu vedessä, on osa sukeltajamyyttiä. Kalevalan maailmansyntyruno (Vanhassa ja Uudessa Kalevalassa eri) on yhdistelmä eri maailmansyntymyyteistä. Munamyytti, jossa esiintyy lintu, on puolestaan munamyyttiin liittyvä. Nämä myytit ovat omina toisintoinaan sekoittuneita. Maailmansyntyteemasta, johon viittaat, on eri runoja, joissa yhdistyy erilaisia teemoja ja joiden välillä on eroja yksityiskohdissa. Toisinnolla tarkoitan juuri muunnelmaa samasta runosta eli teemasta. On paljon myös sellaista, jonka olisi voinut ottaa Kalevalaan, mutta jok jäi siitä pois. Moni asia olisi milenkiintoista esittää nykyisin, jotta se vaikuttaisi kulttuuriin jne.
Uudessa Kalevalassa ajatus siitä, että luojana on feminiininen prinsiippi eli ilmatar, on intialainen (brahmalaisuudessa ja hindulaisuudessa esiintyvä) ajatus luojasta feminiinisenä energiana, joka tuskin kuuluu kansanrunouteen (väittämä Juha Pentikäisen, olen maininnut sen mielenkiintoisena seikkana). Ilmattarelle annettu kansanrunouteen kuulumaton rooli on Kalevalassa uutta, vaikkakin voidaan löytää runoja, joissa ilmatar mainitaan. Ilmarinen on käsittääkseni sama kuin Venäjän ja Volgan alueen uralilaisten Ilmar-jumala (esimerkiksi komien sukulaiskansa udmurdit) ja muistuttaa turkinsukuisten ja mongolien tengri-jumalaa funktioltaan. Louhi-hahmo Kalevalassa on eeppisessä roolissaan Lönnrotin tekoa, vaikkakin loitsuissa tietenkin Louhi esiintyy.
Lemminkäisen äiti-tarinaan sisältyy egyptiläinen teema, joka tunnetaan myyttinä Osiriksen kuolemasta ja eloon herättämisestä sukulaisen, sisaren, avulla (Lemminkäinen oman äitinsä avulla). Tutkijat ovat pyrkineet etsimään selitystä siihen, kuinka nämä elementit ovat voineet kulkeutua pohjoiseen. Suomalinen kansanrunous sisältää niin rikkaasti myytillisiä teemoja, epiikkaa ja maagista ainesta, joista voisi hyvin eri tavoin rakentaa runokoosteita, eeppisiä tai muunlaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka lemminkäisen runoelma muistuttaa Osiris-myyttiä, yhtä hyvin se on voinut syntyä erilläänkin sillä hukkumakuolemat on ollut Suomenlahden ympärillä yleisiä. Myöskään kaissa runoissa tämä ei herää henkiin, eikä tule reissullaan silvotuksi tuonelan jokern. Joissain runoissa hukkuminen on Päivölän pitojen yhteydessä, tällöin hukuttaja saataa olle saaren vanha eukko joka manaa tuulen kaatamaan Lemminkäisen purren kostoksi siitä että tämä ei maannut eukkoa. Eräs erityinen mainittava päivölänpitojen erityinen versio esittää isännän sijaan vastustajaksi ”Veitikki verövän neidin”, mutta jokaisessa lukemassani versiossa toistuu aina kalanpäitä kelluva käärmeoluttuoppi ja että vastustajan pää katkeaa poikki vahingossa miekan livetessä mistä seuraa säikähtäminen. Suosittua näyttäisi olevan myös että paetessaan Päivölästä Saareen vastaan tulee kotka jolla on tai roikkuu ahdin silmät nokassa, ja tälle Lemminkäinen huikkaa ”Hoi on Ahti veijoseni, muistatko kuin sotia käimme, kuin ennen hyvin elimme: sata päätä tappelimme, tuhat päätä turmelimme.”
Ilmoita asiaton viesti
Kielitiede – tuo pseudotieteiden rumin kuvatus. Jo varmasti sinäkin tiedät, että Rurikista ei ole olemassa muuta kuin häviäviä myyttejä Nestorin kronikassa. Uusimpien DNA-tutkimusten mukaan on pystytty jo todistamaan, että Novgorodin ja Kiovan varhaisimmat ruhtinaat olivat taustaltaan skandinaavian suomalais-ugrilaisia, jotka kuuluvat N1c1 -happloryhmään – ei suinkaan germaanisia.
Muuten olen kyllä samaa mieltä kanssasi. On suorastaan omituista, että todella monet suomalaiset identifoivat oman persoonallisuutensa naapurikansojen Jumalien kautta. Ei se ole kovin suomalaista.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen juttu ja tarjoaa mahdollisuuden useisiin kommentteihin. Tästä kirjoituksesta herää kysymys, että miksi juuri viikingit Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta lähtivät Holopaisen mainitsemille ryöstö- ja kauppamatkoille. Ja miksi me suomalaiset emme lähteneet, vaan olimme ikään kuin kohde näille viikinkien ryöstö ja kauppamatkoille. Tanskassa työ alkoi tuottaa sen verran lisätuotetta, että valtiolliset järjestelmät alkoivat kehittyä noin 700-luvulla, jolloin Tanskan tasangot raivattiin viljelykselle. Silloin alkoi muodostua tanskan valtiolaitos ja esimerkiksi Riben nykyinen tuomiokirkko rakennettiin runsas 1000 vuotta sitten paikkakunnalla asuneen runsaan 30-40000 talonpojan selkänahasta. Ruotsissa ja Norjassa sama tapahtui runsaat 200 vuotta myöhemmin, koska maantieteelliset esteet hidastivat tuotantovoimien kehitystä. Tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun muualla oli jo kehittyneitä yhteiskuntia. Työ tuotti niin vähän lisätuotetta, että sitä keräämällä yhteiskunnallinen vaurastuminen olisi ottanut aikaa. Siksi ne talonpojat ja heimojohtajat, jotka olivat saaneet kerättyä jonkin verran lisätuotetta katsoivat, että parempi tapa rikastua oli varustaa venekunta, värvätä siihen väkeä paikallisista ”rengeistä” ja lähteä kauppa-ja ryöstöretkille eri puolille Eurooppaa. Meillä nykyisen Suomen alueella ilmastolliset olosuhteet olivat niin kovat, että meillä lisätuotetta alkoi syntyä vasta paljon myöhemmin, kun muualla Skandinaviassa varustettiin tällaisia retkikuntia. Jos olisimme saaneet kehittyä rauhassa vielä 200 vuotta, niin kyllä Varsinais-Suomen ja Hämeen alueelle olisi syntynyt Svean, Götan ja Talan kaltaiset ”kuningaskunnat”, jotka olisivat päässeet mukaan viikinkiretkien kaltaiseen kehitykseen. mutta kyllä mm. hämäläiset panivat ”kampoihin” viikingeille. Noin vuonna 900 hämäläiset torjuivat viikinkien ison sotatoimen ja sitten kului vielä 100-200 vuotta ennen kuin he kykenivät liittämään nykyisen Suomen alueet hallinnollisesti lahden toisen puolen alueisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Viikinkiaikaa oli nykyistä lämpimämpää ja Suomessa vallitsi leuto ja sateinen lämmin ilmasto mm lehtikuusi, vaahtera ja tammi menestyivät ainakin Pohjois-Päijänteen korkeudella. Tuohon aikaan Varsinais-Suomi ja Kymijoen vesistö oli tiuhaan asuttua, lehtimetsävaltaista maisemaa laikutti kaskipellot, mäkilinnat ja tarukaupungit. Suomen muinaiskaupunkeja olivat mm. Koroinen, Teljä, Rikala, Ragvalda ja Vanai. On oletettu että alueella vallitsi esivaltiollinen aika ja jonkin laista armeijaa ja verotusta oli alettu järjestämään heimokohtaisesti. Myös kulttuurin vaihto ja kaupankäynti Viroon sekä Saarenmaalle oli vilkasta, joskus myös saatettiin liittoutua 300 aluksen laivastoksi* ja hyökkäillä Itämeren ja Laatokan rannikkoalueille. Ikävä kyllä ajalta ei ole säilynyt kirjallisia todistuksia sillä Itämeren-Suomalaisten arvellaan suosineen tuohea kirjoituspohjana kiven sijaan, mikä on huono säilymään. Sensijaan runomitta on ollut hyvä keino säilyttää perimätietoa vaikka eri aikakerrostumat sekä mytologia ovatkin päässeet sekoittumaan. Hallinnollisesti Varsinais-Suomen ja Hämeen alue liitettiin virallisesti 1200-luvun puolivälissä jolloin Suomi mainitaan ensikertaa Ruotsin hiippakuntien luettelossa, Birger jaarlin sotaretki hämeeseen vielä vakiinnutti sen.
*Kerrotaan mm Novgorodin kronikassa
Ilmoita asiaton viesti
No Suomen alueella on saattanut olla vaikka mitä, mutta alueen historia on tullut ruotsalaisvalloittajien toimesta pyyhityksi. Kansa, joka ei muista historiaansa, on helppo hallita.
Jos kansa muistaa historiansa, valloituksesta tulee vain kiusallinen välivaihe, joka loppuu kunhan nykyinen hetkellinen alemmuudentila on saatu korjattua.
Muistan lukeneeni jostain että kun länsimaat lähtivät kolonisoimaan kaukomaita, Ruotsin suomenvalloitusta pidettiin yhtenä esimerkkinä siitä, miten paikallset kansat saadaan parhaiten alistettua.
Tällaisessa valloituksessa on kriittisintä tuhota alkuperäinen uskonto, tarut ja kansanperinne. Kansalle uskotellaan ettei heillä ollut mitään historiaa ennen valloittajan tuloa. Asuivat vain surkeissa majoissaan ja odottivat Suurta Valloittajaa tuomaan elämäänsä merkityksen. Olisihan ollut hullua kapinoida ja palata takaisin siihen ajattomaan tilaan, jossa mitään ei ollut.
Katsoin dokumenttielokuvan myöhäisviikinkiajan Ruotsin linnakkeista. Niissä oli yksi mielenkiintoinen piirre: myöhään rakennetut linnakkeet oli suunnattu idästä tulevaa vihollista vastaan. Dokumenttielokuvassa esitettiinkin että Suomen valloituksen todellisena motiivina olikin saada jatkuvat Suomesta Ruotsin rannikolle suuntautuvat ryöstöretket loppumaan.
Sitä ei tiedä mitä Suomen alueella on tapahtunut ennen Ruotsin vallan aikaa. Lähes kaikki siitä on tarkoituksellisesti unohdutettu. Vuosisadat kuvittelimme että Perkelekin oli Ukko-ylijumalan nimen sijaan vain toinen nimi saatanalle.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan vielä tätä kommentointiani, koska oma kysymyksensä on väite siitä, että viikingit perustivat Venäjän valtion. Minun mielestäni väite on sekä oikea, että väärä. Viikinkiretkien aikoihin Venäjän alueella sukujärjestelmä oli hajoamassa luokkayhteiskunnaksi ja rikkaimmat suvut taistelivat vallasta. Juuri tässä vaiheessa viikingit asettuivat tukemaan joitain sukuja ja edesauttoivat näin ensimmäisten valtioiden muodostumista Venäjällä. Skandinaaveilla oli historiatietojen mukaan tässä prosessissa huomattava osuus, mutta heillä ei tietenkään ollut mitään mahdollisuutta esimerkiksi valloittaa slaavilaisia alueita. Ja parin sukupolven aikana nämä slaavien valtion muodostumista auttaneet skandinaavit sulautuivat slaavilaiseen väestöön. Tätä taustaa vasten katsottuna varmasti Antti Holopaisen väite Holopaisten suvun alkuperästä pitää paikkansa. Neuvostoliiton aikana eräs neuvostoliittolainen historioitsija (nimeä en muista)kirjoitti kirjan ”Skandinaavian historia”, jossa hän sivusi myös tätä asiaa. Kannattaa tutustua tähän teokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos teille kaikille mielenkiintoisesta ”historianpläjäyksestä”! Itse aiheeseen,jota blogisti käsitteli eli niitä ”kävelyjä”. Ainoa ”kävely”-aihe mielestäni saa olla joko hyvän asian puolesta tai kuten aikoinaan Turun ja Tampereen välillä oli osallistumiskilpailu.
Järjestyksenvalvonta kuuluu poliisille ei ”kävelypartioille”. Mikäli haluaa joukolla ( yksin ei uskalla) tarkkailla tilanteita pitää huolehtia ettei yhteisellä pukeutumisella aiheuta vääriä aggressioita.
Miehinä tiedätte, että suomalaiset miehet puuttuvat heti raiskaustilanteeseen eivät KOSKAAN katso sitä vierestä!!! ( Ongelmamies on asia erikseen!)
Ilmoita asiaton viesti
Viikingit yrittivät ryöstellä Sisä-Suomessa, mutta tuli jossakin Hämeen seuduilla niin pahasti pataan, että suuntasivat retkensä muille maille. Joku blogisti täällä US:sa antoi linkitkin näihin tapahtumiin, tuli vain poistettua jokin aika sitten. Varsin hauskaa luettavaa, tuli vähän se 1995 vuosi mieleen. Mehän emme kuulu Skandinaviaan emmekä siten ole skandinaaveja, mutta ei kuitenkaan ryssiä eli soutajia, ru, rus.
Stalininkin olisi pitänyt tutustus näihin hämäläisiin, eikä yrittää talvella jatkaa soutajien retkijä . Mutta sehän olikin yrjöläinen rypäleenimijä.
Ilmoita asiaton viesti
Holopaisen kirjoitus assosioi minut miettimään tähän asiaan liittyviä monia kummallisuuksia. Yksi niistä on, että miksi ihmeessä niin monet haluavat kieltää meidän suomalaisten alkuperän olleen siellä Volgan rannoilla Moskovan ja Jaroslavlin tienoilla. Työelämässä ollessani kävin paljon väittelyä tästä asiasta, kun arvokkaat työtoverini viittasivat uusimpiin geenitutkimuksiin, jotka osoittivat meidän geeniperimämme niin läheisiksi keskieurooppalaisen geeniperimän kanssa, että se monenkin tutkijan mukaan osoitti, ettemme mitenkään voi olla alkuperältämme Volgan mutkassa asuneita suomalais-ugrilaisia. Silloin en oikein osannut asiaan vastata. Nyt jälkeenpäin minulle on selvinnyt, että olemme kaikki nykyiset eurooppalaiset asuneet hyvin lähekkäin n. 5000 vuotta sitten siellä Volgan- Moskovan tienoilla. Siitä lienee lähtöisin alkujaan tämä keskieurooppalaisten ja suomalaisten määrätynlainen geeniperimän samankaltaisuus. Samankaltainen yritys oli 30-luvulla osoittaa suomalaiset alkuperältään germaaneiksi, kun ns. pan-germanistit yrittivät osoittaa sitä kielitieteen avulla. He kun halusivat osoittaa meidän olevan puhdasrotuisia germaaneja (miksiköhän?). He pyrkivät osoittamaan, että meidät oli vain historiamme jossain vaiheessa pakotettu oppimaan vieras aasialainen kieli. Heillä oli ajatus, että Itämeren pronssikausi 1800 – 600 e.a.a. olisi ollut kieleltään germaanista. On kuitenkin osoitettu germaanien riimujen ulottuneen Itämeren etelärannalle vasta 100 j.a.a. Sen alueen vanhat paikannimet olivat muita kuin germaanisia kuten kelttiläisiä ja balttilaisia. Jorma Koivulehto (1934 – 2014) julkaisi artikkelin vanhimmista germaanis-suomalaisista lainakosketuksista, jolla pyrittiin korjaamaan Suomen muinaishistoria. Siinä hän pyrki sijoittamaan germaaniset lainasanat selkeästi 1000 vuotta aikaisemmalle ajanjaksolle. Sitten oli mm. Kustaa Vilkuna ja Unto Salo, jotka myös väittivät germaanisten lainasanojen tulleen kieleemme jo 1000 vuotta oletettua aikaisemmin. Näissä väitteissä viitattiin mm. sanaan ”rauta”. Nyt on kuitenkin niin, että rauta ei ole germaanilaina vaan itäbalttilaista vasarakirveskieltä (rauda) tarkoittaen punaa, punerrusta ja – valitusta. Se tarkoittaa sitä yhä liettuassa. Rauduskoivu on ”surukoivu”. Punainen on ollut surun, veren väri. On esitetty, että ”Germaaninen yläluokka eleli vuosisadat itämerensuomalaisten parissa kestitysveroa nauttien. He sanovat, että kestitysveron kannon yhteyteen näyttää viittaavan suomen tarita (tarjo-). (vrt. germ. tarjan, josta mm. saksan zehren mm. ’kestitä’, keskiyläsaksan zere f. ’kulut (ruoasta, juomasta)’ voidaan palauttaa muotoon tarjō. Tämä tuntuu hyvin keinotekoiselta, varsinkin kun liettuan tarti (taria) = sanoa, ääntää, tarjota, tarita (kertoa tarina) ei viittaa ”herrakansaankaan”. Tartis = neuvotella, sopia, taryba = neuvosto. Vilkuna näki germaanisen vaikutuksen siten, että germaanit muodostivat ohuen yläluokan, joka verotti rahvasta, otti siltä uskollisuuden takeeksi panttivankeja. Sen mukaan kihlakunta olisi ilmeisesti ollut ”panttivankikunta’ (vrt. germ. *gῑsla- > saks. Geisel ”panttivanki’). Näiden muinaisten germaanien kotipaikan Vilkuna sijoitti lähinnä Skandinaviaan, Ruotsiin, Gotlantiin. Koivulehto meni vielä paljon pidemmälle väittäen, että vasarakirveskielikään (2900 e.a.a.-) ei olisi ollut balttilaista., mikä väite tietenkin oli väärä. Berliinin yliopiston fennougristiikan professori Ralf-Peter Ritter (1938 – 2011) tuomitsi pan-germanistien yritykset osoittaa tätä kautta suomalaiset alkuperältään germaaneiksi hölynpölyksi. Hän totesi väitöskirjassaan ”Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista” (1989), että ennen ensimmäisten germaanisten riimukirjoitusten ilmaantumista (n. 100 j.a.a.) alkoivat itämerensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Ei voida kuitenkaan osoittaa, että lainayhteyksien alku voitaisiin vetää ajanlaskumme alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin). Samalla hän osoitti, että germaanisia lainauksia varhaismuinaissuomessa ei ole pitävästi todistettu. Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa. Koivulehdon metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. Tämä kaikki osoittanee miten kummallisiin väitteisiin ja todisteluihin voidaan mennä, kun joudutaan erilaisien intressien perusteella ”osoittamaan mustaa valkoiseksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran jossaa lisätä niin sana kestittää on taivutettu sanasta kestit joka on samaa mysteeri alkuperää kekkerin ja kekrin kanssa. Oma arvelu on että kekrin takana voisi hyvinkin olla vuoden kiertoa tai auringon kehrää tarkoittava sana. Sen sijaan joulu ja juhla ovat kelttilaina sanasta Yule. Kummatkin karkelot ovat vuoden vaihtumisen, satokauden päättymisen ja hedelmällisyyden juhlia, näin juhlat risteävät halloweenin (all hallow’s eve ”kaikkien pyhien aatto”) edeltäjään samhainiin (samrad fain ”kesän loppu”).
Kekri tunnetaan Suomessa myös nimillä köyri, köyry, keyri, keuri, höyri, ja hörri. Kekriin kuuluu tavallisesti ilkeä sarvekas nuutti- eli kekripukki joka kansanuskomusten mukaan söi tuhmia lapsia. Tämän etäinen serkku on Alpeilla tunnettu krampus. Pukki on kuitenkin vain keksitty henkilöitymä jolla pyrittiin pelottelemmaan lapsia. Nälkävuosina pukki myytistä kehittyi karnevaalitapa jossa nuoret aikuiset ja rengit kiertelivät kylillä tuohinaamariin sekä turkkiin pukeutuneena kysellen ”kekri vai kepponen?” saadakseen jotain murua rinnan alle juhlapyhän syöminkien tähteistä.
Toisinaan Itämeren-Suomalaisia juhlia kuten kekriä, perinteitä, uskomuksia ja mytologiaa on pyritty selittämään germaanilainoina ja viime vuosina on alkuperämaaksi jopa ehdotettu myös niin Intiaa kuin Kiinaakin. Jälkigäättiläistä historian tulkintaa tukee vielä että Itämeren itä puolella ei hakattu kirjoitusta kiveen vasn on suosittu tuohea johon on helppo raapustaa teroitetulla tikulla eli kynällä. Tuohi ei kuitenkaan ole kovin säilyvää materiaalia joten sen käyttö kirjoittamiseen ja kirjoittamis taito jäävät spekuloinniksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten jo äsken kirjoitin, niin nämä slaavit ja suomalais-ugrilaiset asuivat hyvin lähekkäin siellä venäjällä ennen kuin Euroopan väestö lähes vaihtui ja kansat sieltä Venäjältä alkoivat n. 5000 vuotta sitten siirtyä Läntiseen Eurooppaan. Näillä geenitutkimuksilla on hyvin vaikea osoittaa esimerkiksi Kiovan varhaisimpien ruhtinaiden alkuperää.
Ilmoita asiaton viesti
Me Suomalaiset kuulumme Karjalaisten ja Viron ohella Itämeren-Suomalaisten ryhmään jonka lähin geneettinen ryhmä on Volgan-Suomalaiset. Periaatteessa Unkarin sukulaiset ovat Volgan Suomalaisista irronnut ryhmä, ja edustaa Suomalais-ugrilaista sukua Keski-Euroopassa. Me täällä Suomenlahden ympärillä puolestaan olemme olleet geenivaihdossa Germaaneihin, Slaaveihin, Baltteihin ja Saamelaisiin. Saamelaiset ovat tätänykyään geenitutkimuksen perusteella oma kansansa ja heidän ”perimäpolku” kulkee aina Iberiasta alankomaiden kautta Norjan rannikkoapitkin Lappiin josta levittäytyivät etelämmöksi Ruotsiin ja Suomeen. Lisäksi esim Samojediä tai Permiläisiä ei kannata nykyään sekoittaa Suomen geeni sukulaisiin vaikka etäistä kielisukua ovatkin. Suomea on taas asutettu kahdesta suunnasta eli lännestä Suomenlahden yli sekä idästä Kannasta pitkin.
Tärkeitä tutkimusvälineitä tänäpäivänä ovat kolme kovaa eli kieli, kulttuuri ja geenit.
Ilmoita asiaton viesti
Hohhoijaa. Oli taas niin paljon perinnettä, uskomuksia ja muuta historiatieteeseen kuulumatonta, että oksat pois. Mutta korjataan nyt edes tuo Uutimen tappajia koskeva osioi:
Odinn on turkkilainen kauppiassoturi, joka seurueineen saapui Svithjodiin Suuren Svithjodin läpi matkaten ensimmäisen esikristillisen vuosituhannen puolivälissä. Kirjallisia mainintoja on jo noin 300-luvulta j.Kr. Odinn otti asuinpaikakseen ”Odinin asuinpaikan”, Odins säten” Odensen, nykyisessä Tanskassa. Myöhemmin hänestä tuli yleisempi sankaripalvonnan kohde ja palvontakeskukseksi kehittyi Vanhan Uppsalan pyhä lehto. Tätä palvontapaikkaa hävittämään katollinen kirkko järjesti ristiretken vuonna 1138. Sitä johti englantilassyntyinen piispa Henrik. Retki epäonnistui, ja Henrik sai pakomatkalla surmansa suurmaanomistaja, Tjolöholmin herra, Larsin ja hänen veljiensä Bengtin ja Olofin kirveistä. Tjolöholmin kartano, joka sijaitsee vähän Göteborgista etelään, lahden takana, niemen nenässä, takavarikoitiin kruunulle ja löytyy sellaisena kuningas Valdemarin verokirjoista. Siinä muuten siis se ”ensimmäinen ristiretki Suomeen”.
Jätän kirjoittajan muut väärinymmärrykset tällä kertaa analysoimatta. Katsotaan, jos aihetta tulee…
Ilmoita asiaton viesti
Luultavasti Henrik sotkeutui itäkirkon saarnamieheen Novgorodilaiseen Hunnun herraan joka oli kokea Vesilahdella n. 1010-luvulla kovan kohtalon kun joutui Kirmukarmun vainoamaksi ja menetti jopa kätensä Kirmun kovissa kourissa. Hämäläinen päällikkö kuitenkin kääntyi kristinuskoon sotaretkellä kun pettyi omiin jumaliinsa.
Lisäksi 1171-1172 mainitaan asiakirjoissa Suomessa olleen Ruotsalainen sotajoukko auttamassa Varsinais-Suomalaisia taistelussa vihollisia vastaan, mitä pidetään kanssa yhtenä perustana sepitteelle ensimmäisestä ristiretkestä. Samaan retkeen luultavasti ympättiin Erik Jedvardson 1300-luvulla jotta tämä pystyttiin korottamaan pyhimys kuninkaaksi, samalla sotaretken ajoitus aikaistui 1150-luvulle.
#25 onko sinulla J Heyno lähdettä väittämällesi Henrikin käännytysretkestä Uppsalaan, kiinnostaisi hyvinkin tietää pitäneekö kuinka paikkansa.
Ilmoita asiaton viesti
Novgorodin kronikassa mainitaan muuten että Ruotsalainen prinssi ja piispa ryösti 1142 Itämerellä 60 aluksen voimin kolme Novgorodilaista laivaa kuin etsien jotain tärkeää.
”År 1142 … Kommo Jämerna och bekrigade Novgorodska området; Ladogaboarne ihjälslogo 400 och bortsläppte ej en enda man. Samma år anlände svenska fursten med biskopen på 60 snäckor emot (Novgorodska) handlande, hvilka kommo från andra sidan hafvet på 3 lodjor; och de slogos men vunno ingen framgång; och 3 lodjor blefvo dem afhända, och halftannat hundrade af dem blefvo nedhuggna.”
Ilmoita asiaton viesti
Joskus on myös mainittu että Ruotsalaiset tekivät jonkin Suuremman sotaretken Suomeen koska Hämläisten alituiset ryöstö ja hävityretket kävivät lopulta heidän hermoilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Mainittu retki on Ruotsin kirkkohistorian ihan peruskamaa, löytyy jokaisesta vähänkin merkittävämmästä aiheeseen liittyvästä teoksesta ja oppikirjasta. Viikonlopppuna en pääse kaivelemaan, mutta jos ehdin, käyn tiedekuuntakirjastossa kaivelemassa ensi viikolla.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta takaisin Uutimen palkkatappajiin ja kulttuuriimme:
Soldier on laina italiasta, ajoittuu Italian sisäisten sotien aikaaan keskiajalla. Latinan ”miles” tarkoittaa sotilasta, ”solidus” on raha ja ”soldato” on ”maksettu (sotilas)”, palkkatappaja.
Jumalat ja kulttuuriheerokset ovat useimmiten todellisuudessa eläneitä ihmisiä, joiden ”sankariteot” ovat myöhemmin johtanee palvontaan ja ihmisyyden ”unohtamiseen”. Odinn on, kuten Snorri kertoo, Turkmenistanista Suuren Svithjodin (Venäjän) läpi seurueineen Pohjolaan tullut soturikauppias. Hän asettui asumaan ”Odinin asumukseen”, Odinns säteen, Odenseen. Myöhemmin hänet haudattiin Vanhaan Uppsalaan, jonne kehittyi palvontakeskus.
Kaljahuuruisten mamusvastaisuussekoilijoiden kannalta Odinnin ja hänen porukkansa turkkilaistausta (olivat siis mamuja) on paradoksi. Kaikki Odinniin liittyvä nimistö voidaan osoittaa turkkilaisperäiseksi: Odinn = Kuristaja. Aasat = hirttäjät (asmak = hirttää), Odinn oli ”Hirtettyjen herra”.
Sen sijaan landejumaluudet, kuten Freija ja Freyr ovat germaanisia, Thor selkeästi suomalais-ugrilainen karhujumaluus. Laajemmin ei tässä ole mielekästä ainakaan nyt analysoida muinaisia sankarijumalia.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus Suomalainen Tuurin ja Viron Taarapita on väitetty lainautuneen meille viikinkien Thor jumalasta. Lennart Meri taas esitti että Thorin ja Tuurin taustalla olisikin Taara jota kuvataan suureksi ja lentäväksi kipinähäntäiseksi punaiseksi käärmeeksi jolla on 7-9 päätä. Virolainen tarusto kertoo tulihännän lentäneen Ebaveren* mäeltä saarenmaalle. Meri lainaa myös Suomen mytologiaa ja kertoo suuren palokesän johtuneen olion lentämisestä Tuurin uuteen katottomaan (laeton) tupaan polttaen paljon metsiä ja soita päätyen lopulta Kalevan eli Aluen järveen joka kuohui tulena yli puiden latvojen ja ärjyi päälle äyräpäänsä. Ei olisi ihme että näky olisi saanut karhun nimen, joka olikunnioitettu pyhäeläin, tabu metsän kuningas.
*Nimi tarkoittaa ”Eevan veristä” joka tulee hiiteen ta hiisille uhratusta neidosta. Mäen alla sijaitsee myös tarukaupunki ns ”Tuurin vanha tupa”.
Ilmoita asiaton viesti
Ägräs on vanha jumalhahmo, jonka kaupallinen alkoholiyritys kaappasi haltuunsa. Näin vanhalla maanviljelyksen jumalalla nyt edesautetaan alkoholiongelmaa. Lönnrot keräsi muinaisrunoutta, josta väänsi oman versionsa Suomen kansan vaiheista. Kalevala laadittiin aikakaudella ennen kieltolakia ja siksi mukana on myös runo, jossa kerrotaan hampun viljelystä ja kuinka hampusta valmistetulla nuotalla tuli pelastetaan maailmaan. Siis sangen merkityksellinen episodi ihmiskunnan kannalta!
Kieltolain takia tätä runoa on tärvelty Kalevalan murreversioissa siten, että savonkielisisessä versiossa puhutaan ”koeraspellavasta”. Ei tee suurta kunniaa savolaiselle kulttuurille se, ettei kyseistä kasvia ole vielä keksittykään, pellavan koeras ja naaras nimittäen kasvavat samassa varressa. Mene siinä sitten kitkemään niitä ”koeraeta” pellosta.
Tässä vain kaksi esimerkki kielen ja kulttuurin korruptiosta ja alkuperäisten merkitysten katoamisesta. Meidän henkinen laiskuushan tämän sallii, ajatellaan opportunisestisesti että samapa tuo. Ägräs sinne ja hamppu tänne.
Tässä alkuperäinen kansanrunousarkiston versio:
Tuop’ oli vanha Väinämöinen,
Toinen nuor] Joukahainen Jop’
on liinan maahan kylvi,
Jo hampunki maahan saatto.
Jop’ on liina liotettu,
Jo on hamppu harjattuna,
Jo on hamppu kesrättynä,
Jo on nuotta kuottuna
Yhtenä kesäissä yönä.
Tässä osa 48. runosta:
Yöllä liina kylvettihin, kuutamella kynnettihin,
perattihin, koirittihin, nyhettihin, riivittihin,
terävästi temmottihin, rotevasti rohkittihin.
Vietihin likohon liina; sai pian lionneheksi.
Nopeasti nostettihin, kiirehesti kuivattihin.
ja savolainen veännös :
Yöllä siemen sirotettii, alakuulla asetettii,
koeraspellavat perattii, nyhettiij ja riivittiinnii,
terävästi tempomalla, ruohkapöntössä rohittii.
Lopuksi voi lisätä sen, että kieltolain takia nämä jo Väinämöisen ajoista saakka Suomen ilmastoon sopeutuneet hamppulajikkeet kadotettiin maailmasta!
Ilmoita asiaton viesti
Runossa puhutaan hamppukasvista jota käytettiin leudomman ilmaston aikana mm kankaiden ja kalaverkkoen tekemiseen, eikä huumekasvista niinkuin voisi äkkisellä luulla. Kasvi kävi Suomessa harvinaiseksi ilmaston viiletessä samoin kuin pähkinä, tammi ja lehtikuusi. Myöhemmin sen korvasi runoissa liina eli pellava joka tuli tilalle kangasmateriaaliksi. Nykyään tuon hampun jälkeläisiä ovat tienvarsilla viihtyvä rikkahamppu sekä jalostetummat kuitu- ja öljyhamppu.
Ägräs, Ekres, tai Äyräs on muuten rajan- ja pellonhaltia sekä erityisesti nauriin suojelija. Sitä suositumpia ovat kuitenkin hedelmällisyyden- ja kasvunhaltiat Pellon Pekko ja Sampsa Pellervoinen, joita noutamaan valittiin keväisin nuori neito. Tämä neito kulki sitten ilkosiltaan pellonvartta, jotta haltian kiima herättäisisen tämän talviunilta.
Alkoholijuomion panemiseen liittyy kuitenkin eräs toinen henkiolento, Humala, joka kuvaustenmukaan huutelee kuusenoksala kävynpäällä vaahto suupielissä ja tällä vaahdolla saadaan oluet, sahdit ja simat käymään. Alkoholien juomien henki on puolestaan Osmotar jota kuvataan liki pyyleväksi, vastenmieliseksi ja ehkä hieman hiprakassa olevaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eipäs nyt korvata historiaa propagandalla. Hamppu on ollut tärkeä viljelyskasvi ihmiskunnan histroriassa ja tämä keinotekoinen jaottelu on nykyaikaisen kieltolain luoma. Enkä ole ikinä kuullutkaan rikkahampusta, taitaa olla yleinen siellä Savossa!
Onneksi meillä on tutkittua tietoa, tässä yksi lainaus hampputeollisuuden synnystä:
Buldaani- l. hamppukangasteollisuus Suomessa sai alkunsa Kustaa II Adolfin toimesta 1600-luvun alussa. Hän perusti purjekangasmanufaktuurin Tukholmaan ilmeisesti laivaston tarpeita varten. Pellavan ohella hamppu oli tärkeä kutomateollisuuden raaka-aine. Se asetettiin puuvillan yläpuolelle, koska se oli kotimaista. Hamppukangas- eli buldaaniteollisuudella oli hyvät menestymisen mahdollisuudet, monin verroin paremmat kuin puuvilla- ja pellavateollisuudella. Tämä teollisuus oli kutomateollisuuksien joukossa lisäksi siitä erikoinen, että se oli puhtaasti kapitalistinen. Tuotantopääomat olivat yksinomaan kaupan synnyttämiä.
Buldaaniteollisuuden menestymisen selittää tuotteiden hyvä menekki. Harva teollisuus oli niin luonnollinen Suomessa kuin tämä. Eivät ainoastaan monien rannikkokaupunkien kauppalaivastot, vaan myös rannikkoseutujen talonpoikaisalukset tarvitsivat vuosittain suuret määrät purjekangasta. Lisäksi armeijan tarpeiksi ostettiin ainakin Porvoon manufaktuurista telttakangasta ja sotalaivastolle purjekangasta. Suomesta vietiin buldaania Ruotsiin, vieläpä Tukholmaan. (Annala 1928)
Lähde: Annala, Vilho (1928) Suomen varhaiskapitalistinen teollisuus Ruotsin vallan aikana. Taloustieteellisiä Tutkimuksia 36. Helsinki.
Ilmoita asiaton viesti
Maan viljely aloitettiin Suomessa tattarilla yli 7000 vuotta sitten, kuituhamppuja täällä viljeltiin jo rautakaudella tai viimeistään 1000-luvun alussa. Täälläviljelty kuituhamppu on vähiten huumaavista hamppukaseista ja siitä eteenpäin jalostettua öljyhamppua ehdotettiin viljeltäväksi 2010-luvun alussa Suomessa koska sen öljy voisi hyvin korvata raakaöljyn (samaa on sanottu niin rypsi kuin rapsi öljystä). Ilmapiiri Suomessa ei öljyhampulle kuitenkaan lämmennyt kun monille tuli hampusta heti mieleen huumekannapis. Mutta toki olisi myös kiva nähdä se auto jonka tankki hyrrää hamppu- tai rypsiöljyllä.
Ps. Rikkahamppu on villiintynyt kuituhamppu jollaisen itse olen nähtnyt täällä Keski-Suomessa kerran. Ja miten niin Savossa?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia monipuolisista ja kiintoisista kommenteista. Erityisesti arvostan lukuisien muinaishistorian harrastajien ja tutkijoiden kommentteja, joka on avartanut huomattavasti tietoisuuttani kulttuurimme juurista ja moninaisista ulottuvuuksista. Tämän keskustelun aikana on muilla foorumeilla tullut tietoa myös skandinaavien/germaanien ym jumalan Odinin muistakin ulottuvuuksista.
Uskon, että ensi kesän Kalevala kävelyn aikana pystymme avartamaan käsityksiämme myös suomalais-ugrilaisten kansojen mytologiasta ja kansanrunouden asemaan nousseen tallentuneen perinnön vaikutuksista nykypäivään.
Ilmoita asiaton viesti
Siemenlöytöjen mukaan hamppu on kasvanut täällä ainakin 4000 vuotta. Lähteen mukaan perussuomalainen perusruoka on ollut uunissa haudutettu kaksinauris, joka dipataan hamppuvoihin eli muusattuihin hampunsiemeniin. Kannattaa muistaa, että ennen vanhaan eväiden piti olla parasta mahdollista, ei täällä olisi muuten tarjennut talvehtia.
Muutaman vuosikymmenen katkoksen jälkeen hampunviljely on palaamassa takaisin, tuotteita saa jo marketeista ja viime vuoden asuntomessuilla oli yksi kokeilukohde tehty hamppubetonista. Viljelyala ylitti 500 hehtaaria ja uusia käyttösovelluksia syntyy koko ajan. Suomessa kehitetystä Finola öljylajikkeesta on tullut menestystuote Pohjois-Amerikan markkinoilla hampun viljelykiellon poistuessa sieltäkin.
Kiistattomat edut ovat tuoneet hampun takaisin, ja mm. Maaseudun Tulevaisuus julkaisi viime kesänä hyvin ylistävän artikkelin sen viljelyn eduista maanviljelijälle. Suomen etuna on kuituhampun kevätkorjuu, jolloin hamppu jätetään peltoon, annetaan talven hoitaa varren muokkaus ja keväällä ennen roudan sulamista korjataan kuitu ja päistäre talteen. Maanviljelijän tarvitsee vain kylvää siemenet ja sitten seurata kasvua pientareelta. Hampun jäljiltä pelto jää hyvään kuntoon ja sopii pienellä lisälannoituksella vaikkapa perunan viljelyyn seuraavana vuonna. On myös tehty kokeita, jolloin ensiksi kasvatetaan varhaisperunaa ja sen jälkeen hamppua. Näin Suomen oloissakin saadaan kaksi satoa samasta pellosta. Vanhojen maatiaislajikkeiden kato on kuitenkin iso harmi. Ne pystyivät tuottamaan sadon kahdessa kuukaudessa kylvöstä, jolloin huononakin kesänä saatiin satoa.
Kannabispelot ovat sen takia perusteettomia, että hyötyviljelyssä ei synny ns. sinsemillakukintoa eli päihteenä käytettävää ”marihuanaa”. Toisaalta hyötyviljelyssä voidaan ottaa talteen kukintojen tuottamia kannabinoideja lääkekäyttöön, esim. CBD:n on todettu olevan tehokkaampi epilepsia-lääke kuin tällä hetkellä käytössä olevat lääkkeet, jolloin hampun jalostusarvo kasvaisi merkittävästi. Ehkä jossakin voisi vielä lymytä vanhojen kantojen jälkeläisiä, joiden perimä pitäisi saada talteen. Rikkahampun sijaan kyseessä voi olla ”uusi Nokia”. Savo oli mielessä lähinnä sen ”koeraspellavan” takia.
Ahokas, Hannu: Cultivation of Brassica species and Cannabis by ancient Finnic peoples, traced by linguistic, historical and ethnological data; revision of Brassica napus as B. radice-rapi. Acta Botanica Fennica 172, 2002.
Devinsky, Orrin, et al.: Cannabidiol in patients with treatment-resistant epilepsy: an open-label interventional trial. The Lancet Neurology. 23.12.2015
http://www.thelancet.com/journals/laneur/article/PIIS1474-4422(15)00379-8/abstract
Ilmoita asiaton viesti
Usein kuulee ajateltavan että Suomessa olisi ollut ennen karumpaa ja kylmempää, mutta pronssi kaudelta aina viikinkiajan loppuun oli Suomessa leuto ja lämmin sää, jopa niinkin lämmin että tammi, pähkinä ja lehtikuusi oli aina Keski-Suomen pohjoisosiin asti lehtimetsä valtaista. Toki jääkauden jälkeen on ollut tuotakin aikakautta lämpimämpää Suomessa jolloin Oulussa kasvoi pähkinää ja Inarin järveä ympäröi kuusimetsä, noista ajoista on myös löydetty pyökin jäänteitä Keski-Suomesta.
Ilmoita asiaton viesti