AnttiHolopainen

YHTEISTYÖTÄ VAI RAUTAA RAJALLE?

Lahteen oli saapunut eilen maamme Venäjä-suhteiden tutkimuksen ja tuntemuksen valtakunnallinen kärki Historiapäiville ja KSL:n ja Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön järjestämään Venäjä ja Ukrainan kriisi seminaariin.

Paikalla näissä olivat suurlähettiläs Heikki Talvitie, tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro, maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki, sotilastutkija VTT Pekka Visuri, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mika Aaltola ja historian tutkija ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Viisi kuudesta asiantuntijasta oli sillä kannalla, että Ukrainan kriisistä huolimatta maailman rauhan, Suomen tulevaisuuden ja ihmiskunnan globaalin rauhanomaisen kehityksen kannalta on äärimmäisen tärkeää kehittää ja pitää yllä hyviä suhteita Venäjään ja tunnistaa Suomen erityisasema ”Suuren karhun kainalossa”.

Yhden tutkijan Ulkopoliittisen instituutin TV-kasvo dosentin Mika Aaltolan dioissa niin Venäjä kuin Kiinakin olivat maapallon kartan ”musta aukko”, jossa mitään ei tapahdu. Hänenkin kartoissaan valaistuneita säikeitä sentään oli Kiinan rannikolta USA:han. Aaltola ei juuri tunnistanut Venäjää sen kummemmin rahaliikenteen kartoista kuin maailman asemahteja esittelevistä kartoistakaan. Aaltolaan maailmassa USA on maailman kehityksen ylivoimainen veturi, johon ”kaikki tiet” johtavat kuten muinaiseen Roomaan. EU:n alue on sidottu tiiveimmin linkein tuohon maailman napaan, jota mustan aukon alueiden kansakuntien olisi nähtävästi  ja erityisesti Venäjän kansojen syvään kumartaa.

Jotkut – mm dosentti Pekka Visuri yritti nostaa esille Kiinan ja Aasian kasvua ja painopisteen siirtymistä dynaamisessa talouskehityksessä Euraasian mantereen itäreunalle, joka saattaa johtaa Euroopan kuihtumiseen. Tällaisella näkemyksellä dosentti Aalto ei nähnyt mitään merkitystä puhumattakaan siitä, että jotain tällaista olisi tapahtunut. Sehän on Suomen valtamedian mukaan pelkää Putinin propagandaa ja mielikuvista, jolla ei ole katetta reaalimaailmassa.

TV:n haastattelujen perusteella kyseinen Ulkopoliittisen instituutin suuri asiantuntemus Ukrainan tilanteesta ja Venäjän roolista Ukrainassa on tuntunut jotenkin oudolta. Kun näin herran livenä ja hänen tulevaisuusvisionsa ”liberaalissa maailmanjärjestyksessä” – niin kuin esitelmä oli otsikoitu, tuli tunne, että puhummeko edes samasta planeetasta. Niin paljon mustia aukkoja hänen maailmankuvansa mielestäni sisälsi.

TV:ssä esitettiin jokin aika sitten dokumenttisarja ”Länsimaiden illankoitto”. Ohjelmaan oli koottu historian tutkimuksen tuloksia siitä, miten Länsi-Eurooppa nousi maailman vallan keskukseksi 1400-luvulta alkaen ja miten erityisesti II maailmansodan jälkeinen aika sisältää runsaasti viitteitä siitä, että Länsi on menettämässä otettaan ja tilalle on nousemassa ihmiskunnan enemmistön rakentama toisenlainen vallan käytön kulttuuri.

Dos Visuri lausui tuon toisenlaisen kehityksen mahdollisen skenaarion Lahden Historiapäivillä ääneen ”BRICS” maat. Dos Aaltola taas ei nähnyt tuolla hajautetulla ja verkostoituneella voimakeskusten visiolla roolia hänen ”liberaalissa maailmanjärjestyksessään”.

Jokainen tulkoon tietenkin autuaaksi omassa uskossaan. Meillä on myös oikeus tulkita maapallon sotavoima, tietoliikenne- tavara- ja rahaliikenne verkko- ja tiekarttoja tai maapallon satelliittikuvia kykyjemme tarkoitustemme ja tarpeidemme mukaan.

Mutta ylimielinen perehtymättömyys ja kykenemättömyys nähdä pinnan alta toisenlaisia kehityksen pohjavirtoja saattaa kostautua pahan kerran ja johtaa kuvitellun maailman ja maailmankuvan romahdukseen. Tällaiselle vaaralle alttiiksi on joutumassa Kataisen – Stubbin uskontokunta, joka ilmeisen sokeasti luottaa Tiilikaisen - Aaltolan kaltaisiin Suomen ulkopolitiikan astrologeihin.

Paneelissa istuneet kuuden puolueen (Kok., SDP, PS, keskusta, Vas, vihr) eduskuntavaaliehdokkaat olivat varsin yksimielisiä siitä, että yhteistyön kehittäminen pakotepolitiikan oloissakin on Venäjän suuntaan sekä tärkeää että mahdollista. Valtamedian russofobian lietsominen ei saisi tuota visiota sokaista, sillä se on erityisesti Päijät-Hämeen mutta laajemminkin koko kansallisen etumme mukaista. Sille tulisi olla myös laajempi liikkumavara kuin nykyisin on. Suurlähettiläs Talvitie totesi tuon option kirjaamisen pois jättämisen EU-sopimukseen vuonna 1994 EU-neuvottelijoidemme pahimmaksi virheeksi, sillä tuolloin se olisi ollut hänen mukaansa mahdollista. Hän varmuudella myös tietää sen kun oli kuvioissa itse mukana.

Talvitien mukaan Suomen ulkopoliittinen liikkumavara on nykysopimuksen tulkintojen mukaan käytännössä miltei nolla, kun olemme ulkoistaneet ulkopolitiikkamme Brysseliin. Pakotteet eivät kuitenkaan kaikkea säätele, joten on meistä itsestämme kiinni olemmeko aloitteellisia suhteiden kehittämisessä ja ylläpitämisessä kansalaisyhteiskunnan tasolla tai annammeko sodan uhkan lietsonnan äänenpainoilla esiintyvän valtamedian sumentaa tajuntamme arkielämän faktoilta.

Vaikka Venäjä on musta aukko dosentti Aaltolan kartoissa, sen merkitys maailmanjärjestyksen tulevaisuuden rakentumisessa on jälleen voimistumassa 1990-luvun alun katastrofin jälkeen. Eristämispolitiikka saattaa johtaa koko ihmiskuntaa koskevaan katastrofiin, jos se johtaa ydinsodan puhkeamiseen, mikä on ihmiskunnan kehityksen kannalta synkin katastrofi. Heikki Patomäen arvion mukaan 9 miljardista ihmiskunnan jäsenestä vuonna 2040 tuhoutuu tuossa onnettomuudessa pahimmillaan 7 miljardia, joskaan sekä ei ole koko ihmiskunnan tuho.

Patomäen mukaan on olemassa vahvat merkit siitä, että ihmiskunta on oppimassa rauhanomaisia konfliktien käsittelyn ja ratkaisun menetelmiä. 1900-luvulla sodissa tuhoutui 2 miljoonaa ihmistä/vuosi. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana ”vain” 100 000/vuosi. Parinsadan vuoden aikaskaalalla Patomäen esittämän skenaarion mukaan ihmisten surmaaminen vallankäytön keinona on jäänyt kokonaan historiaan, niin kuin kuolemanrangaistuksista luopuminen on jo todellisuutta monissa kehittyneissä maissa.

Kaikki tämä edellyttää kuitenkin yksinapaisen tai useampinapaisen maailman valtioterrorismista luopumista. Jos USA kykenisi sen lopettamaan ja lopettaisi muiden yllyttämisen terrorismiin, katoaisi Al-Gaidan, ISIS:in ja muiden terroria harrastavien valtioterrorismin uhrien toiminnan sosiaalinen pohja. Maailma olisi tuon muutoksen jälkeen nykyistä paljon turvallisempi ja kansalaisyhteiskuntien kehitys koko ihmiskuntaa käsittäväksi eläväksi verkostoksi demokraattisine vallan käytön muotoineen tulisi oikeasti mahdolliseksi. Voisimmeko me rauhaa ja tulevaisuutta rakentavat lopettaa sotimisen ja viholliskuvien rakentamisen jo tällä vuosisadalla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Otsikon kysymykseen on lyhyt ja selvä vastaus - sekä, että. Teddy Roosevelt sanoi aikoinaan: "Speak softly but carry a big stick". Tämän voisi suomentaa vaikkapa sanomalla - puhu ystävällisesti ja tee yhteistyötä mutta valmistaudu pitämään puolesi ja huolehdi siitä, että sinulla on tarpeen vaatiessa käytettävissä kättä pidempää.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Miksei nämä kommunistit tajua, että nykyiset Venäjän vallanpitäjät samaistuvat Venäjän sisällissodean valkoisiin? Putinistit ajavat yhtenäistä Venäjää, johon he laskevat Suomenkin kuuluvan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Pertti, vastaus on yksinkertainen. Osalle suomalaisista on lähes geeneihin kirjoitettuna sääntö, että Moskova on aina oikeassa. Sillä ei ole väliä kuka siellä kulloinkin on vallassa, oligarkkikapitalistien tukema KGB-juntta vai kansan tahtoa kunnioittavat kommunistit.

Käyttäjän AnttiHolopainen kuva
Antti Holopainen

Ovatko lännen johtajat sitten aina oikeassa? Tiedossa on, että "valkoiset" ovat Venäjällä vallassa ja erityisesti rosvokapitalisteista huipulle noussut finanssieliitti. Se ei muuta tilannetta miksikään, että Venäjä on rajanaapurimme, olipa siellä punainen, ruskea tai valkoinen valta. Isäni oli Suomen valtion piikkiin "Suur-Suomea" tekemässä konekiväärimiehenä Syvärin takana Ostan suunnalla 1941-1944 20-24-vuotiaana. Se on "geeneissä", että sen sorttista uhomaista, mitä nyt on ilmassa en voi arvostaa, enkä lännenkään poliitikkoja ylistää Putinista nyt puhumattakaan. Oikeasti asiat ovat monimutkaisempia kuin päältä katsoen näyttävät. Muullakin tasolla olisi hyödyllistä maailman menoa tarkkailla kuin virtuaalitasolla.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Antti: "Se ei muuta tilannetta miksikään, että Venäjä on rajanaapurimme, olipa siellä punainen, ruskea tai valkoinen valta".

Emme toki voi maantieteelle mitään, mutta sillä on suuri merkitys minkälainen valta naapurissamme on. Nykyinen ei ole kannaltamme paras mahdollinen.

Mitä tulee "geeneihin" olen valmis tinkimään näkemyksistäni ja korjaan kommenttiani niin, että onneksi vain pienellä osalla suomalaisista on se käsitys että Moskova on aina oikeassa. Esimerkkinä Johan Bäckman, Jon Hellevig ja Us-Puheenvuorossa usein kirjoittavat Mikko Elo, Riikka Söyring, Eeva Liisa Billhardt, Rauno Lintunen, Mark Andersson, Jukka Nieminen (joka itsekin kertoi olevansa trolli) vain muutamia mainitakseni.

Kovin suurta uhoamista mihinkään suuntaa ei mielestäni ole havaittavissa. Se, että viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ovat saaneet aikaan keskustelun turvallisuudestamme, ei mielestäni ole uhoamista vaan enemmänkin pelkoa.

Käyttäjän JormaLehmonen kuva
Jorma Lehmonen

Matti ilmoittaudun jatkoksi tuohon listaan mikäli sinun näkemyksesi on että sodanlietsonta on hyvästä. Katsotaan sitten kuinka moni teistäkin oikein on rajalla pyssy kourassa sitä karhua vastassa. Täällä on todella helppo piestä suutaan ja uhota mutta tosipaikan tullen taitaa se löysä tulla housuun.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Jorma, en lisää sinua listan jatkoksi koska pyysit lisäämään vaan siinä tapauksessa, että sodan lietsonta on näkemykseni mukaan hyvästä. Se ei ole.

Se kai ei ole sodanlietsontaa, että haluaisit katsoa kuinka moni ”meistä” on pyssy kourassa rajalla sitä karhua (Venäjää?) vastassa.

Kysymys alun perin ei ollut uhoamisesta, vaan siitä, että pieni ryhmä suomalaisista on sitä mieltä, että Venäjän johtajista riippumatta, Moskova on aina oikeassa.

Uhoamisesta sen verran että jos tilanne jatkuu Venäjällä näin, myönnän, että löysät pöksyissä on aika lähellä.

Toimituksen poiminnat